Kokkila kyyditysten etappipaikkana

Kirjasta "Lapuan Liike ja kyyditykset":

1930

Seuraava solmukohta oli vapaamuurareita ja juutalaisia kammoksuvista isänmaanystävistään tunnettu Viitasaari, jossa oikeistoaktivismia edusti Lapuan liikkeen alkuvaiheissa jääkärimajuri Gunnar von Hertzen. Hän kertoi "olleensa läsnä Lapualla pidetyssä ns. toisessa Lapuan kokouksessa" ja esittäneensä siellä samoin kuin Viitasaarella vuoden alkupuolella erinäisissä tilaisuuksissa pitämissään puheissa mielipiteenään muunmuassa, että kommunistit oli isänmaan pettureina heti poistettava valtion ja kunnan luottamustehtävistä sekä eduskunnasta pahimmassa tapauksessa väkivaltaisesti. Muista "isänmaallisista kansalaisista" olivat kyyditystoiminnassa mukana kirkkoherra Matti Jaakkola ja kappalainen Heikki Halmesmäki, entinen Vöyrin koululainen ja suojeluskunnan esikunnan jäsen.

Etappi oli Kokkilan talossa ja sitä johti Einar Sarlin. "Einar Sarlin se oli, joka Viitasaaren seuduilla järjesti muutamien uskollisimpien kanssa etappitiet, tuulena kuletti salaiset sanomat ja oli 'palokunnan' perustava sielu", kirjoitti Halmesmäki suojeluskuntapiirin esikunnan jäsenestä. "Siunattu asia, että me suomalaiset emme sentään kaikki ole hitaita ja aloitekyvyttömiä!" - - "Vapaussodan jälkeen ei Einar Sarlinin ote ole hitustakaan hellinnyt." Sarlin ilmoitti ryhtyneensä kyyditystoimintaan "isänmaallisesta vakaumuksesta". Etappi järjestettiin kesän alussa, jolloin sopiviin suojeluskunta-aktiiveihin otettiin yhteyttä ja sovittiin, että he lähtisivät tarvittaessa matkaan. Suojeluskunnan alkuperäisiä perustajia tuli paljon mukaan.

Etappitie alkoi hahmottua vähitellen, kun Keiteleen lapualaisten moottoriveneestä kaappaama kuopiolainen kommunistikansanedustaja August Turunen tuotiin 13.6. Viitasaarelle ja vietiin edelleen Pihtiputaan ja Reisjärven kautta Kokkolaan, Aktivistin kotikaupunkiin. Aivan ilmeisesti ei vielä tiedetty, mitä kaapatuille tehtäisiin. Turusta kyyditsivät kuitenkin henkilöt, jotka sittemmin hoitivat etappiliikennettä vakinaisesti: talollisenpojat Lauri ja Erkki Sarlin, piirityönjohtaja Lauri Kunni ja kasööri Aku Villikka, jälkimmäisen autolla. Myös vaihtopaikka, Savimäki, jäi pysyväksi.

Seuraava kyyti osoitti reitin jo vakiintuneen. Erkki Sarlin, autoilija Antti Saraste ja työnjohtaja Hannes Koponen ottivat pihtiputaalaisilta vastaan kansanedustaja Perälän ja kuljettivat hänet Keiteleen kirkolle. Samana päivänä, 17.6., saapui Pihtiputaalta myös Keiteleeltä kyyditty kansanedustaja William Tanner, joka pankinjohtaja Ilmari Kauhasen ja Piiriesimies Kaarlo Vuorivirran kertoman mukaan päätettiin vapauttaa Konneveden tienoilla.

Kesäkuun 28. päivänä Viitasaarelle tuotiin Karstulasta samalla kertaa Kauhajoelta kaapattu vasemmistolainen opettaja Otto Aimo Holma ja Jalasjärveltä kyyditty pienviljelijä Toivo Uitti sekä erikseen kommunistinen kaupunginvaltuutettu Martti Sjöblom Porista. Karstulan miehet olivat antaneet Holman ymmärtää, "että matkamme myöskin voi päättyä minkä metsän kohdalla hyvänsä, sillä 'näinä päivinä on viety 21 autolastia miehiä, eikä joka lastia ole viety perille, sillä soitakin on välillä, joihin on kommunisteja sopinut'". Sitä vastoin "Kokkilassa miehet suhtautuivat meihin hiukan rauhallisemmin ja sanoivat, että heille jätetty ilmianto sisältää vain persoonallisuuksia, mutta ei politiikkaa, joten he eivät lähde meitä viemään". Uitti jäi Kokkilaan, ja Holma vapautettiin metsätiellä Vesannolla. Holmaa oli piiriesimies Erkki Lehmusoksan autolla kyyditsemässä itse vanha Sarlin. Sjöblomia ei tuotu Kokkilaan vaan pastori Halmesmäen luo, joka piti kyydityksen jatkamista "isänmaalliselta kannalta välttämättömänä" ja vei Sjöblomin Villikan kanssa Keiteleelle. Viitasaarelaiset sopivat kyyditystä jatkaneen apteekkari Lauri Kukkosen kanssa hänen vapauttamisestaan Pielavedellä.

Aamuyöstä 28.6. kyydittiin Mäntsälän johtavat kommunistit Etelä-Pohjanmaalle: "kommunismin isänä" paikkakunnalla pidetty puuseppä Antti Ahtio, kansanedustaja Konstantin Talvio, työmaaterrorista kunnan työmailla syytetty kirvesmies Kalle Lehtinen, punaorpokodin johtaja, Neuvostoliitossa opiskellut Kullervo Kannel sekä orpokodissa työskentelevän tyttöystävänsä luona vieraillut vaihdemies Kalle Lähteinen Turusta. Vaihto oli järjestetty Kuortaneella paikallispäällikkö August Luoman avulla. Alavuden johtava kyyditsijä Olavi Mäkikärki vapautti omalla vastuullaan "sulhasmiehen", mutta muut jätettiin Takkalaan, mistä kyyti jatkui Kokkilaan. Einar Sarlin lupasi vapauttaa Ahtion ja Talvion, mutta lähetti Kanteleen ja Lehtisen "ikitielle". Ahtio ja Talvio vapautettiin lähellä Suonenjokea. Ei tiedetä, millä perusteella Sarlin vapautti Mäntsälän lapualaisten "pääpiruna" pitämän henkilön ja kansanedustajan - kyse saattoi olla käytännön ongelmista jatkokyydityksen suhteen. Tärkeimmiksi katsotut Kannel ja Lehtinen vietiin Pihtiputaalle, josta piirilääkäri Oscar Forsman järjesti heille erilliset jatkokyyditykset Haapajärvelle. Toisen passitukseen oli merkitty "Ottanut vapaussodan aikana osaa murhiin", toinen taas vastasi Forsmanille kommunismista luopumisen olevan vaikeaa, "koska isäkin oli aatteen puolesta kuollut."