Kunnanjohtajalle ehdotetaan näköispatsasta

Nauhoitus keskustelusta Kokkilan salissa Haapaniemen Sahan konkurssin jälkeen.

9.3.1989 klo. 16.15 -

AK= Atte Kaskari

VS= Saarelainen(Honkarakenne)

NS= Saarelainen Jr. -"-

VS: "Mitä sinä sanoit, paljonko se on, toistasataa hehtaaria?"

AK: "Sataviiskymmentäkaks tai kolme."

VS: "On Pentin osuus?"

AK: "Niin se onkin Kok... se Kokkila on kokonaan Pentin nyt ku on äiti kuoli.

VS: "Niin, niin, joo."

NS: "Ja se on pesällä nyt?"

AK: "On pesällä joo."

NS: "Siitähän te saatte pitkän pennin."

AK: "21.340.000 markkaa kiinnityksiä."

VS: "Joo'o."

NS: "Saattaapi upota siihen."

AK: "Uppoaa, vaan pää yritys mitä vaan."

VS: "Joo."

AK: "Ei tässä mitään."

Hetken hiljaisuus.

AK: "Oli traagista kun vanha rouva kuoli elokuussa, ja oli aina semmonen käsitys, että SKOP on niin kauan hiljaa, kun vanha rouva elää, ja saakoon perintätoimet kohdistua jatkuvasti."

VS: "Niin."

AK: "Mä sanoin Pentille sitten, että eiköhän me tehdä sillä tavalla, että haetaan perunkirjotukset sitten, kun mää oon vanhan rouvan uskottu mies. No miten sää haluat sen? Mää menin ukkotuomarin puheille, ja sanoin tämmönen on tilanne. No kuinka pitkälle minä? Minä sanoin, että toimitettava viimeistään helmikuun 28. päivänä 1989. Se anto mulle paperit päiväyksellä."

VS: "Hmmm."

AK: "Konkurssi tuli 27. päivänä."

Hetken hiljaisuus.

AK: "Niin oli kyllä kumma nostalgia kuuvennessa..."

VS: "Niin, joo."

AK: "Ja mä sanon, että Pentti on sen tyyppinen, et hän saaria kaipaa, mut tota henkisessä mielessä ja muutenkin, ku otti sen, että kyl tää kohtuuton vaihtoos oli sillekin ihmiselle. Minkä helevetin takia yks suku pitää mennä tömmösen, että samassa kunnan suurin työnantaja?"

VS: "Joo."

AK: "Ei se nykysen kulttuurin..."

NS: "Niin joo, tässä on sitten kunta.... kunta ja kuntalaiset, sanotaan metsänomistajat, tai ne mitään kiitollisuutta osota."

AK: "Ehei..."

VS: "Ei, ei."

NS: "Eivätkä muista."

14.3.1989

AL= Asko Liimatainen

AK= Atte Kaskari

AK: "Tilintarkastajan vastuu on kokonaan käsittelemättä, hah, hah,

haa."

AL: "Mää olin jo, mää oon ihan muuta selvää, kyllä mää oon tietonen

tarkasti jo. Parempi tutkia se kun se että kunnanjohtajan

vastuu, hoh, hoh.

AK: "Kunta on saanu maata niin halvalla, että sinä saat vielä

patsaan siitä... höh, höh, höö, näköispatsaan kuule tonne

pohjoispäähän, mistä maata on ostettu."

AL: "Ne on tehty sen hetkisen korkeimman hintatason mukaan. Ei

ollu kilpailijoita."

AK: "Ei ollu kilpailijoita."

H: "Eikä tuu."

AK: "Mitäs... parikyt miljoonaa...?"

AL: "Kun mää en oo edes laskennu, että..."

AK: "Ei se kaukana oo."

AL: "Toistakytä miljoonaa pitkästi se on. Ne on unohtunu ne kaupat

jo, mutta... kyl ne on paljon. Kyllä se viimenen kerta oli,

kun mä olin demarien tuota ryhmässä niin puhumassa, niin

kyllä mä kokoomukselaisena toin esille kaikki solidaarisuus-

hommat ja muut mitä siellä, hah, oli niin..."

AK: "Mutta kokoomuksen perinne... hah, hah, haa."

AL: "Eikun käytin heidän kieltään kyllä."

21.3. klo. 15.00 -

H= Viljo Husso

L= Lakesbon mies

P= Olli Poutanen

K= Martti Karstunen

L: "Ei me kyllä tiedetä minkä takia, helevetin takia me tähän sahahommaan...hah, on ruvettu."

K: "Heh, heh, heh.

P: "Heh, heh, heh, heh."

H: "Sitä se sannoo Pentti Sarastekin...ohohhoh, hoh, hoh."

L: "Heh, heh, heh, heh."

H: "Hoh, hoh, hoh, hoh,... ohhohhoh, hoh, hoh."

L: "Niin Penttikin kävi tuota sillon seittemänkymmentäluvun puolivälissä Pyhännällä justiin tuota sosiaalirakennusta ostamassa, ja tuli ja Sydänmetsän myyjä sano sille, et... te vain sahaatte... jos se oli sillonkin huono aika että jos sahoilla... no perkele, ku ei oo kukkaan sanonu, että millon se pittää lopettaa, että ei kai sitä... tulis joku ja panis... nimismies tai joku panis lapun ovelle, että ei saa ennää sahata... sillon pitäs lopettaa, hah, hah."

H: "Tämä Kaskari kerto jutun, että ku myytiin Pentti Sarasteen äitin eläessä vielä, siis myytiin kunnalle tuolta tuota rantaa jotakin mistäpähän myytiin, niin... niin tuota tuolla kirjotettiin nimiä papereihin ja Pentin äiti, joka ol vahva persoonallisuus, ni surkutteli, että näin meni noin mukkaan hyvin... hyvä... hyvä omaisuus, maaomaisuus palsta tuossa nyt tuota. Pentti ol sanonu, että kuule, elä... elä, elä, elä sure, että tuota tästä vähitellen sahataan kaikki nämä."

Yhteistä naurua.

H: "Se on tämän päivän tosiasia, ähäh, häh, hähä, häh, häh" (lause katkeaa vahingoniloiseen naurunpurskahdukseen)

L: "Joo. Se oli varmaankin tää vanharouva, joka täällä oli, nyt tää Pentin äiti?"

P: "Joo, joka on ollu täällä..."

L: "Joo, seittemänkymmentäluvulla oli... mää oon täällä muutaman kerran käyny sillon."

H: "Kaiketi kaheksankytneljä lähtenyt puisti pois... se sairastu hyvin nopeesti sitten ja meni ihan rullatuolipotilaaks.

L: "Joo. Tultiin vaan siihen tulokseen sillon seittemänkymmentäluvulla kun käytiin, että se se varsinainen... hän se varsinainen johtaja oli täällä, että tuota...

H: "Hmmm."

L: "... pojat on poikia, mutta äiti se mies on, että... heh, heh, heh, ja kuila... tällasella ne... fiiliksiä ku tuntu olevan kun käytiin, heh, heh."

Nauhoitusten selostukset jatkuvat... (kts. "vanhemmat tekstit")