Kovaa peliä Kokkilassa

Nauhoitus Kokkilan salissa Haapaniemen Sahan konkurssin jälkeen.

Seuraavassa keskustelussa Viljo Husso kertoo paikkansa pitämättömiä asioita. Hänen mainitsemaansa kadonnutta salkkua ei ehkä ole ollut edes olemassa, tai hän on itse kadottanut sen jonnekin. Seinäkartta, jonka hän väittää hävinneen konttorista ”viime viikonloppuna” eli 1-2. 4. 1989 vietiin pois jo ennen konkurssia helmikuussa. 1950-luvun kartalla oi lähinnä muistoarvoa. Niin kuin moni muukin esine konttorissa kartta oli yksityisomaisuutta ajalta ennen Haapaniemen Saha osakeyhtiön perustamista vuonna 1977. Lukittujen ovien taakse jäi Erkki Sarasteen vuonna 1955 syntymäpäivälahjaksi saama seinäkello ja pöytäkello, yksityisiä huonekaluja, tauluja, lahjaesineitä, valokuvia ja vaikka mitä.

Husson puheet ”intimiteettisuojasta” eivät myöskään pidä paikkaansa, koska kirjeessä, mihin hän viittaa, ei mainittu mitään intimiteettisuojasta. Hussolla ei ollut minkäänlaisia todisteita asioista, joita hän väittää tapahtuneen, koska niitä ei ollut tapahtunut. Tavaroiden häviämiset lukituista tiloista ovat pelkkää mielikuvitusta.

5.4.1989 klo. 16.15 -

R= Mikko Raunio

H= Viljo Husso

P= Olli Poutanen

K= Martti Karstunen

R: "No sanos mitä... sano ihan tämmönen ajatuksena... tota, mitäs sellasesta tilanteesta... tai sanos Martti ensin, että millon tulee myyntiin mm. Uittoniemi."

K: "Ei oo harmainta aavistustakaan. Eihän tommosta niin äkkiä myydä, totahan pitää niinku ajan kanssa..."

R: "Okei. Saattaa nimittäin olla ihan olemassa oleva realiteetti, että tulee myyntiin Uittoniemestä kohtuullisen iso asunto, mikä tällä paikkakunnalla on, on tietysti iso."

P: "Se on tietenkin vaan hintakysymys, että..."

R: "Niin..."

P. "Tämmösellä paikkakunnalla..."

R: "Mää soitin tossa, mä soitin tolle, tolle äää... Haljalan Hannun kanssa puhuin Säästöpankista tässä kun, ennen ku se oli tehty sun kanssa spmst, mistä oli puhetta, että tota, mut yleensä tosta talosta, että mitä tommoset maksaa. Se sano, että täällä on aika vähän tehty kauppaa, vähän vaatimattomimmista on tehty mutta ei ihan tollasista, että hänen epäilynsä on että ton hinta on, ottaen huomioon, että tossa on sauna ja toi on kohtalaisen hyvällä paikalla, niin 1,3 miljoonaa. Siis rakennuskustannuksiin ja muihin nähden se on halpa..."

R: "Näistä tiloistahan saattaa tulla... öö, se on tietysti luonnollista, että jos näistä tulee joku lohkomisen kautta, mutta se on taas pitkä prosessi."

K: "Se on pitkä prosessi. Joo, realisoitua tollasenaan ja sitten se joka ne ostaa, niin pilkkoo."

R: "Se oli sitä mieltä?"

K: "Niin tai sitten, okei, jos pankki ostaa ne, ja jäädään odottamaan."

R: "Niin. Tai sitten, esimerkiksi niin että, jos haluat, niin esimerkiksi sinä ostat ja pilkot ja myyt loput ptkl."

P: "Hmyy'y."

R: "Mutta mä uskosin, että tässä vois olla semmonen aika hyvä ratkasu, että Säästöpankki ostas. Ne jopa ilmotti olevansa aika kiinnostuneita, koska heillehän kuuluu luonnostaan, öö, omistaa maata ja myydä sitä sitten pilkottuna asunnontarvitsijoille ja antaa asuntolaina päälle. Niin siinä yhteydessä varmaan päästäisiin sopimukseen siitä, että esimerkiksi, jos sulla olis halua, öö, rakennuttaa tänne talo, ja saisit niiltä sitten jonkun sopivan tontin.

P: "Joo'o."

R: "Mutta kyllä mun mielestä lähtökohta on se, että toistaseksi tämmöseltä alueelta kaiken maailman radiot ja Sarasteen nimeen viittaavat, niin lähtekööt menemään. Ei jää mitään kiistoja."

H: "Katos Martti, mä kerron yhen asian, kato yks mikä asia minua harmittaa, on se, että multa muutama viikko sitten tämän kriisin aikana musta salkku katos. Siinä oli papereita,joiden ei ollut tarvis Heikille... se on semmonen ohut musta, hyvännäköinen salkku, semmonen, se on SKOPiin pantunakin kaiken lisäks, vielä siellä sisässä oli minun nimikin sitten, se on hävinny.

Minä kysyin, sanoin Pirkolle ja noille tuolla, niin Pirkko sano, että onhan täältä... viikonloppuna häviää muutakin. Viime viikonloppuna hävis tuosta sitten se kartta, josta jo puhuin ja... että tuota, piru vieköön, tuo on aika keljumaista se salkun häviäminen, sen takia, että se sisälsi tiettyjä papereita ja kun se viittaa tuossa täällä työskentelyn intimiteettisuojaan."

K: "Mä en oikein ymmärrä, että mitä se sillä tarkottaa, mutta nythän sen tajuan sitten, tosiaankin se käy täällä kattomassa kaiken maailman paperit iltasin."

H: "Mehän yritettiin tätä varten vaihtaa lukotkin, minä en ymmärrä, että onko tänne viikonloppuna päästy, vaikka Veikolla ei edes oo avainta (puhuu kuiskaten).

K: "No kato täähän on vähän yhtä hirveetä hämminkiä meille, kun tuo tuli Ali-Melkkilän pöydälle tää kirje lopulta, ja me oltiin kato muut asiat niinku periaatteessa sovittu, että jatketaan se aamulla, niin sitten tuli tää, ja se oli hetken aikaa vähän vaakalaudalla, että mitä me tehdään, että eihän me nyt tämmösessä pitäjässä haluta olla, heh, heh, jos meitä tällä lailla morkataan tossa niin... On mulla vielä se, että mä aloin sen verran vehkeillä siinä, että mä näytin sitä tolle kunnanjohtajalle. Se otti... pani sitten Heikin seinää vasten ja sano, että tässä on niinku sadan ihmisen työpaikka nyt vaakalaudalla. Ja sit se soitti mulle lauantaina kotiin ja tavallaan pyysi anteeks, että... mutta ei siitä oo ollu miestä tuleen tänne sitten tänne..."

"Joo, ei toi nyt sinänsä tota niin, niinku sä sanoit niin, tätä niin, mää nyt en ota vakavasti eikä muu, mutta niin Ali-Melkkiläkin sano, että ei se oo tottunut, heh, heh, tällaseen."

H: "Sitten tosta...

P: "Asunto ei oo... kato siis niin lapsellista."

H: "...näistähän alko Heikki, että ...hänhän tarvi muutenkin... tuota ihan tämmösiä riehaantumiskohtauksia, että tuota menettää hermonsa kokonaan. (Hiljaisuus)

P: "Eipä vois niitä kirjeitä lähetellä sitten."

H: "Askolla on muuten tällä tavalla Heikkiin mahdollisuus kyllä. Asko voi hyvinkin sannoo, että vaikka nyt ei suoraan oo lopputilistä kyse, niin kyllä hän sinun olon vaikeempaan tekkee. Hänen kanssa on pakko olla välilöissä. Mää luulen, että Heikki on semmonen, että se takuulla on mahdollisuus saada pois, jos halutaan työpaikalta... siis valtuuksista sillä tavalla, että se sen verran tekee virheitä, että kun sille antaa muutaman varotuksen, niin sillon se on poistettavissa. Ja hän takuulla tekee siis sen verran virheitä, että siis ainakaan hirveesti vaatimuksia, ja tuota Askollahan... vaikka Askolla on tietty lojaalisuussuhde näihin, ensinnäkin Asko on ollut tilintarkastajana näissä... konkurssitilanteeseen saakka..."

"Askoa ovat meinanneet ahistaa pois tästä siis, kuntalaiset, mutta on se pysynyt täällä sillä perusteella, että kyllähän hänelle on ollut tärkeätä tietää kunnan suurimman työnantajan asiat, ja myöskin kun hän ei saa palkkiota siitä. Se ei ottanut mitään palkkiota."

"Niin tuota, sitten toinen juttu, mikä Askoa on sitonut näihin jonkin verran, niin, Askon tuota, Askon luona asui pitkän aikaa niin tyttö nimeltä Kristiina, en tiijä sukunimeä, enkä mä tiijä miksi se asui, mutta se oli melkein niinkun perheenjäsen. Ja tämä Kristiina on tuon Veikon rouva. Minä alussa luulin jopa, että se Kristiina olis sen Askon perhettä."

"Että siis hiukan on... mutta siitä huolimatta Asko on joka kerta mulle sanonut, että tuota ei tässä oo Sarasteista kyse vaan työpaikoista. Se on... mä tykkään siitä Askosta, se on aikamoinen realisti. Oikein, oikein realisti.

K: "Joo, mä istuin sen kanssa viime torstaina, istuin aika myöhään tuolla yhessä kahvilassa, heh, Helsingissä.