Muistoja Kokkilasta 1885

Konstantin Sarlin:

1885

Neljäntenä Adventti sunnuntaina tuli osakseni erinomainen virvoitus-hetki. Seurakunta riensi minua lohduttamaan.

Kirkosta palatessaan saapui piha hevosia täyteen. Miehiä ja naisia karttui Kokkilan suuri perheentupa täyteen. Minua ja perhettäni vaadittiin kokoontumaan tupaan ja asetettiin pöydän ympäri istumaan.

Opettaja Juntto piti liikuttavan puheen, jossa hän, viitaten 40 vuotiseen toimintaani seurakunnan, kunnan sekä kolmen kansakoulun palveluksessa, vihdoin lausui: että tämä ystävä joukko on yksimielisesti kokoontunut sitävarten, että saisivat annetuksi rakkautensa ja kunnioituksensa muistoksi lahjan, nim: kallisarvoisen kultakellon, perinensä, jonka hän nyt antoi minulle ja jonka kuoreen oli piirretty:

"Muisto Wiitasaarelaisilta K.Sarlin'ille 1845-1885".

Senverran kun sain liikutukselta valtaa, lausuin rakkaimmat kiitokseni tästä lahjasta, jonka nyt tämän ystäviltä tunnetun vainon aikana, oli minulle verrattoman kallis-arvoinen, koska se on todiste-kappale siitä:

että ystävyyden kulta vaan kirkastuu koetusten tulessa.

Kunnan esimies Joh. Pekkarinen lausui lopuksi tähän tapaan:

"Kukin rakastaa tavallansa; vaan kaikki rakkaus ei ole oikeata, ei pyhitettyä rakkautta. Weljellinen rakkaus on Jumalallista siementä, on Jumalasta. Se syntyy koetusten ja kilvoitusten alla, se kypsyy ja kasvaa kuorman alla. Meidän rakkautemme sinuun, kunn. wanhus, on syntynyt ja kasvanut, ponnistaessamme yhteisissä kilvoituksissa Isänmaan ja kunnan eteen. Sinä tunnet meidän, ja me tunnemme sinun, ja näin ollen, ole turvattu, rakkautemme on ijankaikkinen".

Kuivaa silmää ei ollut tässä joukossa; syvä liikutus valtasi mielet, äänetönnä puristimme toistemme kättä; rakkauden väreet liikkuivat yhä voimallisemmin, liityimme aivan kuin yhdeksi hengeksi ja sydämeksi ja kun Opettaja Juntto esitti yhteisesti laulettavaksi: "Jeesus ystävän on paras" - niin sointuivat tuon herttaisen virren sävelet ja sanat kuin valtava tuulen humina jylhässä hongikossa: se huokui surua sekä iloa ja autuaallinen toivon aavistus täytti sydämemme. Sellaisia hetkiä on ihmiselämässä harvoja! -