Kokkilasta lähdetään Mäntsälän kapinaan

Kirjasta "Lapuan Liike ja kyyditykset":


1932

Maaliskuussa 1930 Lapualla pidetyssä kansalaiskokouksessa päätettiin ryhtyä toimiin kommunistipropagandaa vastaan. Samassa yhteydessä perustettiin Suomen Lukko -niminen järjestö kansanliikkeen pyrkimyksiä ajamaan, ja järjestön johtoon valittiin mm. viitasaarelainen suojeluskuntajohtaja Einar Sarlin. Suojeluskuntajärjestön suhtautuminen Suomen Lukkoon ei ollut varauksettoman myönteinen, sillä vaikka uuden järjestön katsottiin olevan takeena siitä, että toiminta kommunismin kukistamiseksi tapahtuu laillisin keinoin, saatettiin myös paheksua perustavassa kokouksessa esiin tulleita "joitakin vähemmän harkittuja kohtia ja sanontatapoja".

Ns. Lapuan lain mukaan kommunismi tuli lopullisesti hävittää Suomesta, minkä toteuttamiseksi muodostettiin suojeluskuntapiirijaon pohjalta organisoituja piiriosastoja. Suomen Lukon Keski-Suomen piirijärjestö perustettiin 8. elokuuta 1930. Sen lisäksi, että piirin alueeksi tuli Jyväskylän suojeluskuntapiirin alue, Suomen Lukon ja piirin läheistä vuorovaikutusta on osoittamassa se, että järjestön Keski-Suomen piiritoimikuntaan kuului useita tunnettuja suojeluskuntamiehiä, kuten Oskari Heikinheimo, Vihtori Järvinen, Einar Sarlin ja Ilmari Takkala.

Kun Suomen Lukko oli esiintyneiden terrori- ja kyyditystapausten jälkeen lakkautettu, kansanliikkeen nimeksi otettiin maaliskuussa 1931 virallisestikin Lapuan Liike. Suomen Lukon Keski-Suomen piirin nyt sulautuessa Lapuan Liikkeen organisaatioon suojeluskuntien edustus pysyi uusitussakin järjestössä vahvana.

Lapuan Liikkeen kannattajien omavaltaisuudet Jyväskylässä vuonna 1932 alkoivat jo tammikuun viimeisenä päivänä, jolloin sanomalehti Työn Voiman toimitalo yritettiin ympäröidä piikkilangalla ja lankkuesteillä.

Vajaa kuukausi myöhemmin, 24. helmikuuta, alkoivat Mäntsälän miehet toimia. Paikkakunnan Lapuan Liikkeen edustajat kääntyivät suojeluskuntain yliesikunnan puoleen estääkseen sosialidemokraattien kansanedustajaa, Mikko Erichiä, esitelmöimästä Mäntäsälässä. Yliesikunta kääntyi asiassa sisäministeri von Bornin puoleen, joka kuitenkin kieltäytyi estämästä puheen pitämistä. Tilanteesta syntyi ns. Mäntsälän kapina, jonka alkuvaiheessa kapinahankkeelle luvattiin kannatusta ainakin Jyväskylän ja Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirien esikunnista.

Jyväskylän kapinallisten "äänenkannattajaksi" vallattiin 3.3. sanomalehti Sisä-Suomi. Seuraavan päivän lehdessä, joka ilmestyi ilman vastaavan päätoimittajan nimeä, julkaistiin uutinen, jossa Keski-Suomen kerrottiin yhtyneen Mäntsälän miehiin. Edelleen lehti kertoi, että "rintamamiehet ja Lapuanmiehet" ovat ottaneet vallan käsiinsä Jyväskylässä ja koko suojeluskuntapiirissä.

Keski-Suomessa esiintyi levottomuutta Jyväskylän lisäksi Ähtärissä, Viitasaarella, Virroilla, Pihlajavedellä, Saarijärvellä ja Pihtiputaalla. Merkittävin levottomuuspiste näistä oli Viitasaari, jonne Lapuan Liikkeen hälytyskäskyn jälkeen 1.3. kokoontui noin 150 aseistautunutta miestä ilmoittaen yhtyvänsä Mäntäsälän kapinallisten vaatimuksiin. Tilanteen Jyväskylässä kehittyessä osa viitasaarelaisista siirtyi sk-varusteissa sinne.

Mäntäsälän kapinaviikon jälkeen suojeluskuntajärjestö joutui erittäin voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi, vaikka järjestön piirissä suoritettiin monia erottamisia ja siirtoja. Eri asteisia rangaistuksia suojeluskuntain päällikkö Malmberg määräsi kaikkiaan 54 sk-päällystöön kuuluvalle kapinoitsijalle. Selvästi eniten rangaistuksia - 19 - sai Jyväskylän suojeluskuntapiiri.

Eniten rangaistuksia tuli Jämsänkosken (6), Lievestuoreen (4) ja Laukaan (3) suojeluskuntien osalle; piiriesikunnan jäsenistä tuomittiin kolme: Byström, Riipinen ja Sarlin.